Oppimispäiväkirjat – aivan kamalaa ja kamalan ihanaa

Olen kuluneen kevään aikana innostunut käyttämään oppimispäiväkirjaa erityisesti kirjoittamisen kurssin osatehtävänä. Lähdin liikkeelle varovasti, hieman arastellen, mutta päiväkirjojen myötä tullut palaute on ollut niin hyvää, että aion jatkaa näiden käyttöä tulevillakin kursseillani.

Päiväkirjaa on kirjoitettu Optima-alustalla siten, että kurssilaiset näkevät ja voivat kommentoida toistensa tekstejä, mutta ulkopuoliset eivät tekstejä näe. Aikuiskoulutuksen aloittava ryhmä otti päiväkirjakirjoittamisen vastaan hyvin, ja opiskelijat näkivät toistensa tekstien lukemisen myös vuorovaikutusta parantavana asiana:

”Parasta tässä kurssissa oli ehdottomasti erilaiset tehtävät, joihin jokainen vastasi itsenäisesti vuorollaan. Mielestäni tämän tyyppinen oppiminen on rohkaisevaa, opettavaista ja ennen kaikkea yhteishenkeä luovaa. Myös oppimispäiväkirjalla on ollut samanlaisia vaikutuksia oppimiseen ja vuorovaikutustaitoihin.”

”Tämähän on varsin hauskaa, päiväkirjan kirjoittaminen. Odotan milloin ihmiset kirjoittavat lisää, jotta pääsen oppimaan/lukemaan uutta. Miksei joka aineella voisi olla oppimispäiväkirjaa, veikkaan että kaikki muutkin olisivat tosi innoissaan;)”

Opettajan kannalta parasta antia päiväkirjoissa on kuitenkin se, että niiden avulla saa aivan suoraa, sekä positiivista että hyvinkin kriittistä palautetta siitä, mitä on tunneilla tullut tehtyä ja miten opiskelijat ovat opetukseni ymmärtäneet.

”Viikon ensimmäisillä tunneilla käsiteltiin sähköpostiviestintää. Asia oli todella hyödyllinen, ei ole ennen tullut mietittyä näin tarkasti, että mitä siihen sähköpostiviestiin nyt kannattaakin kirjoittaa. Mallisähköpostit piristivät mukavasti luentoa.”

”Oli hauska tunti tarkastellessamme todella omaperäisiä sähköpostiviestejä, joita opettajamme on kerännyt aikojen saatossa. Tästä lähtien kiinnitän kyllä enemmän huomiota viestin aloitukseen, sanastoon ja ulkoasuun. Olivat ne tunnilla käydyt sen verran tökeröä katseltavaa.”

Oppimispäiväkirja sopii mielestäni miltei mille tahansa kurssille. Päiväkirjatyyppinen kirjoittaminen avaa ajatuksia, kirjoittaminen saa olla melko vapaamuotoista eikä koko aikaa tarvitse tuijottaa oikeinkirjoitussääntöjä. Suurin osa opiskelijoista kirjoittaa kuitenkin hyvää yleiskieltä, tyylilaji vaan lähenee arkista pakinatyyliä, mikä tekee usein tekstistä myös humoristista:

”Jännitys oli käsinkosketeltava, kun aikamme gladiaattorit asetelivat areenalle ensi kertaa miekat teroitettuna. Kämmenhiestä kosteat muistikortit ja pelon sakeuttama ilma täyttivät Colosseumin. Nyt oli tosi kyseessä. Täällä miehen arvo mitataan sanoilla ja ppt-tiedostolla. Mitään loppukoetta ei pidettäisi. Armoa ei annettaisi, mutta ei sitä kukaan myöskään pyytäisi. Miehet, projektori ja yleisö. Miesten aseina ethos, logos ja pathos. Tavoitteena ikuinen elämä historian kirjoituksissa Martin Luther Kingin, Winston Churchillin ja Malcolm X:n kaltaisten suurten puhujien joukossa. Keisari istui luokan takana tarkkailemassa ja valmiina kääntämään peukaloaan. Kaikki oli valmista. Kohta päätettäisiin lopullinen kykymme viestijöinä. Yleisön villi kohina hiljeni kuin miekalla leikaten, kunnioituksesta, samalla kun taistelijat astelivat areenalle. "Kaikki haluavat sinun onnistuvan!". Mieleeni muistunut sanahelinä oli mentorimme viimeisiä neuvoja ennen varsinaista koetusta. Mitä vielä! Tämä yleisö halusi nähdä kuinka leijonat päästetään irti.”

”Keisarin” korvat kuumottivat tekstiä lukiessani, mutta oivallista palautettahan se on. Ehkä toimin toisin tulevaisuudessa, ehkä en.

Oppimispäiväkirjan avulla voi seurata, miten asioita on oppitunneilla ymmärretty, ja niiden avulla voi myös korjata selkeitä väärinymmärryksiä. Päiväkirja hyödyttää siis monella tavalla opettajan työtä. Tekstien lukeminen vie toki aikaa, varsinkin, kun olen yrittänyt myös vastata kysymyksiin ja kommentoida ainakin suurta osaa teksteistä, mutta lukeminen on myös palkitsevaa:

”Tällä viikolla käsiteltiin kirjoittamista ja raportointia. Kirjoittaminen on itse asiassa laajempaa ja syvemmin ymmärrettävää, kuin olin ajatellutkaan. Harvemmin kirjoitustöitä tehdessäni olen tavoitteita ja tyylejä tietoisesti ajatellut, mikä näyttää hyvältä on riittänyt. Pitäisiköhän seuraavaa raporttia kirjoittaessa syventyä muuhunkin kuin pelkkään asiaan?”

Paula Aali - suomen kielen ja viestinnän lehtori